maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Köyhä mutta sexikäs: Berliinissä näkyi Helsinki

Olen juuri palannut oppilaitten kanssa Berliinistä, professoriurani ensimmäiseltä omalta, viiden päivän opintomatkalta. Matka liittyi seminaariini ja kaupunkihistorialliseen luentosarjaan; mukana oli 13 opiskelijaa ja kolme väitöskirjan tekijää. Mainio ryhmä! Monille vierailu Saksan pääkaupunkiin oli ensimmäinen. Sitä suurempi oli innostus ja omakohtaisen näkemisen ja kokemisen riemu. Suurkaupunkia tulee hengittää kaikilla (omilla) aisteilla. Muiden ottamat kuvat eivät riitä. Kiertelimme maan alla (bukkerit), päällä ja ilmassa, katsomassa uusia ja uusvanhoja nähtävyyksiä. Oppilaat olivat valmistautuneet kohteisiin omin esitelmin. Ne olivat hyviä, innostavia ja hauskoja! Jokainen oppi toiselta jotain.

Berliini muuttuu koko ajan. Tyhjät tilat idän ja lännen välissä ovat täyttymässä. Uusia lasipalatseja nousee, superrakennuksia tulee vanhojen tehdanrakennusten ja varastojen tilalle jne. Kaupunki houkutelee väkeä maailman eri puolilta. Syntyy synergiaa ja dynamiikkaa, liikettä ja tapahtumaa. Berliini on seksikäs, mutta juuri nyt suurten rakennemuutosten kourissa. Näitä asioita pohdittiin Suomen Saksa-Instituutissa. Siellä järjestettiin viime viikolla seminaari aiheesta "metropolin haasteet". Korkeat virkamiehet molemmista kaupungeista penäsivät lisää innovaatioita, muutosvoimia, vaurautta, menestystä. Hyvä, joskin paikoin teknokraattinen puhe huipentui HKO:n hienoon konserttiin Berliinin filharmoniassa ja sen jälkeiseen vastaanottoon. Kaupunginjohtaja Pajunen toi juhlavietaille tervehdyksen - saksaksi! Sitä arvostettiin todella!

Helsinki esittäytyy huhtikuussa 2008 Berliinissä monin tavoin. On torimyyntiä ja saappaanheittoa, nuorsiomusiikkia klubeilla, näyttelyitä ja seminaareja. Vaikka Suomi-tarjontaa oli paljon, tapahtumat hukkuivat suurkaupunkiin. Julkisuutta dominoi sunnuntain kansanäänestys Tempelhofin kentän sulkemisesta. Media ja ns. oikeistovoimat rummuttivat aseman säilyttämisen puolesta, samoin monet silmaatekevät: ääniä ei silti tullut tarpeeksi ja sosialidemokraatit taputtivat käsiään: asema suljetaan lentoliikenteeltä. Kiinnostavaa oli, että mentaalinen itä-länsi -jako näkyi äänestyksessä. Aseman säilyttäjät tulivat lännestä. Itä-Berliinissä ei natsiajan ja Länsi-Saksan historiaan liittyvän ilmansillan pääpaikaa ei moni tuntut nostalgisesti kaipaavan. Silti: olisiko jotain opittavaa meille kansanäänestyksistä ja Malmin lentokentästä??

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Humanistin pieni särkyvä sydän ja vuoden 1918 muistot

Kun kevät alkaa kallistua huippuunsa, näyttää yhä siltä, että vuoden 1918 tapahtumat kiinnostavat suomalaisia. Sille on selkeä syynsä: vasta nyt voidaan asiaan saada sopiva etäisyys, kun kokijat & muistajat alkavat olla poissa. Se vapauttaa tilaa uusille katseille. Paljon onkin koko kevät katsottu historiaan. Vaasan jääkärit on hoidettu ja Tamperella järjestetty sovinnon paraati. Santahaminan punaisten muistomerkille laskettiin sepple ja Helsingissä nostettiin esiin saksalaisten hieman unohdettu panos huhtikuussa 1918 pääkaupungin vapauttamisen operaatioissa. Vapaussodan taustajoukot valmistautuvat toukokuun 16. juhlintaan maan eri puolilla. Presidentti pohtii sanottavaansa. Vielä siis piisaa katsottavaa ja pohdittavaa...

Itse olin viikko sitten tv 2:n suuressa 1918 -keskustelussa, yhdessä noin tusinan muun keskustelujan kanssa. Jonkin verran tuli palautetta kuten aina, kun kun naama näkyy töllössä. Kansanedustaja M. Alatalo (kesk) lähestyi seuraavalla viestillä ja kehotti pohtimaan miksi "teillä jäi käsittelemättä sinänsä ansiokkaassa tv-keskustelussanne Kyösti Kallion ja maalaisliiton 3. kansallisen eheytyksen linjasta". Totta joka sana, kirjoitin Alatalolle, ja lisäsin:

"Kiitos palautteesta koskien tiistain tv-ohjelmaa, ja kommenteistasi, joissa viittasit maalaisliiton näkökulmaan asiassa. Olet oikeassa, se ei noussut esiin, mutta ei noussut nyt suorananaisesti mikään muukaan puolueteema tai -ohjelma, noin yleisesti ottanen. Keskustelu kyllä pyöri muissa
kysymyksissä, enemmän, niistä keskeisin liittyi Tampereen rooliin ja paikkaan. Itse koetin nostaa H:gin merkitystä tilana, jossa sodalle luotiin ideologia ja symbolit ja tehtiin rituaalit ja legitoimtiiin voittajan valkoiset viestit. Ikävä kyllä maalaisliittolaisten osuus tässä kuviossa oli varsin ohut, kuten tuonaikaisissa kaupungeissa ylipäätään.

Meidän kaikkien kannalta olennainen kysymys on: kenen riveissä itse olisit seissyt keväällä 1918? Ikävä vain, että vain minä sain vastatakseni tuon kysymyksen suorassa tv-lähetyksessä... Itse en varmasti tuolloin nuorena ihmisenä (tällä nykyisellä taustallani kiikaroituna) olisi ollut maalaisliittolainen, en missään puitteissa, vaan umpihelsinkiläinen ja sidoksissa niihin maailmoihin, joita tuolloin murenevan säätyjärjestelmän urbaaneilla raunioilla oli tarjolla, punaista ja valkoista ja siinä välissä kaikenlaista....kuinka vain, humanistin sydämeni
murtuisi joka tapauksessa joutua vastaavaan tilanteeseen.

Onneksi me seuraavat sukupolvet saamme käyttää sanan säilää oikeiden aseiden sijaan. Kunnioittakaamme menneitä sukupolvia sen takaamisesta!"

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Tiedonjulkistamista ja valtio palkitsee

Tänään oli taas suhinaa valtion tiedonjulkistamispalkintojen jakotilaisuudessa. Itse olen ollut tässä lystissä mukana vuodesta 2006 laskien; tuolloin sain palkinnon Suomen kulttuurihistorian IV päätoimittamisesta yhdessä yhdeksän muun osapäätoimittajan kanssa. Säätytalossa oli kaksi vuotta sitten hieno tilaisuus, ministeri Kalliomäen kanssa juotiin kuohuviiniä ja käteen tökättiin komea diplomi. Harmitti niin vietävästi, että sen harvan kerran kun palkintoja tippuu, niin mikään media ei tuolloin noteerannut asiaa. Muutama maakuntalehti vaivautui kirjoittamaan oman kylän palkituista...

Kohtaloni polut oli ennalta määritelty: ensin palkittiin, sitten pantiin valitsemaan muita palkittavia. Istun nyt toista vuotta valtion tiedonjulkistamisneuvottelukunnan jäsenenä. Olen päässyt näköalapaikalle valmistelemaan esityksiä palkittavista. Kinkkinen homma, sanon suoraan. Sen totesin jo talvella 1997, kun vedin tuolloista Tieto-Finlandia -raatia; se pureksi parissa kuukaudessa jättipinot tietokirjallisuutta - ja lupaan, sitä oli paljon ja laidasta laitaan eikä palkittavan löytäminen ollut helppoa!

Mikään ei ole muuttunut 10 vuodessa. Suomessa julkaistaan edelleen todella hyvää tietokirjallisuutta, siis "vanhoja kunnon tietokirjoja". Muut mediat jäivät nyt jaossa kakkoseksi, ja esim. Internet odottaa vielä läpimurtoaan uuttaluovana tiedonvälittäjänä. Tänä vuonna useimmat palkitut olivat suurenmoisia kirjankirjoittajia, perinteissä ja hyvässä merkityksessä tiedonjulkaisijoita. Valtioneuvoston juhlahuoneistossa olikin paljon väkeä kuulemassa tuloksia. Ilmassa oli todellista juhlatunnelmaa! Itse iloitsin kovasti "merimies" Juha Nurmisen elämätyöpalkinnosta ja kulttuurikeskus Kaisan saamasta tunnustuksesta monikulttuurisen tiedottamisen edistäjänä.

Valtio palkitsee kansalaisiaan monin tavoin. Hyvä niin! Nuoruuteni 1970-luvulla oli poliittisesti korrektia halveksia arvonimiä ja kunniamerkkejä, ansiomitaleita ja laakeriseppeleitä, ylioppilaslakkeja ja tohtorinhattuja. Ne nähtiin (muka) eriarvoisuutta lisäävinä ja demokratiaa uhkaavina. Sanoin jo tuolloin, että "höpöhöpö" ja sanon edelleen. Jokainen meistä tarvitsee joskus tunnustusta ja kiitosta. On parempi, että tunnutus jaetaan julkisesti ja avoimesti; että kunniamerkkien jaon, valtiopalkinnon tai arvon myöntämisen valmistelu tapahtuu demokraattisesti ja kontrolloidusti. Jos näin ei olisi, koko roska siirtyisi salaseurojen ja suljettujen kuppikuntien erityishuviksi. Siksi on hyvä, että valtio palkitsee...ja tekee sen avoimesti ja kunniallisesti suuren yleisön ja median edessä. Vain se takaa systeemin läpinäkyvyyden!

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

Helsinkiläinen vuoden mökkiläisenä 2008

Harvoin sitä meikäläinen näillä leveysasteilla saa kiitosta ja kunniaa. Nyt kun sain, laitan tähän luettavaksi perusteet. Olen liikuttunut ja otettu nimityksestä, joka luovutettiin Oma Mökki 08 -messuilla viime torstaina:

Työ- ja elinkeinoministeriön Saaristoasiain neuvottelukunta ja Suomen Messut ovat valinneet vuoden 2008 mökkiläiseksi Sysmän kunnan esityksestä professori Laura Kolben. Suomen kunnilla on ollut mahdollisuus asettaa oma ehdokkaansa vuoden mökkiläiseksi ja valinta tehtiin noin 50 ehdotuksen joukosta. Vuoden mökkiläinen valittiin nyt seitsemännen kerran.

Laura Kolbe ja hänen perheensä ovat viettäneet kesiään Sysmässä jo 1960-luvun alusta lähtien. Kolbe on toiminut Sysmän neuvottelukunnassa vuodesta 1995, kaksi viimeistä vuotta puheenjohtajana. Sysmän Suvisoiton tukiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2000 ja Sysmän yrityskummina vuodesta 2002. Laura Kolbe on myös Helsingin kaupunginvaltuutettu.

”Mökkeily edistää kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä. Laura Kolbe on tutkijana paneutunut sekä kaupunkien että maaseudun asioihin niin kansallisesta kuin eurooppalaisestakin näkökulmasta”, perustelee valintaa Saaristoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Mikaela Nylander.

Laura Kolbe kertoo puhuneensa viime aikoina paljon suomalaisten kaksoisidentiteetistä, kahden kodin perinteestä. ”Se on kansallinen vahvuus ja merkitsee elinvoimaa maaseudulle, saaristolle ja Lapille. Kaupunkiasuminen ja mökkielämä täydentävät toisiaan.”

Kolbe painottaa, että kuntien pitää pystyä vastaamaan vapaa-ajan asumiselle asetettuihin odotuksiin ja vaatimuksiin. ”Nyt halutaan väljyyttä, mukavuutta, rauhaa, palveluita, vahvaa kotiseutuidentiteettiä sekä kulttuuria. Mökkiläiset ovat huomattava voimavara ja monet ovat hyvin sitoutuneita kesäpaikkakuntaansa. Kunnissa tulisikin pohtia keinoja, miten saada vapaa-ajanasukkaiden ääni kuuluville – esimerkiksi kesävaltuustot ja vakinaiset neuvottelukunnat pitäisi saada toimimaan luontevasti”, Kolbe toteaa.

Sysmän kunta on edistänyt vapaa-ajan asutuksen syntyä aktiivisella kaavoituksella. Päijänteen ja kunnan pienten järvien rannoilla on valmiit rantayleiskaavat, Etelä- ja Pohjois-Sysmän rantayleiskaavaprosessi on jo pitkällä. Lähitulevaisuuden loma-asutuksen tärkein kehittämisalue on Päijänteellä. Päijätsalon lähialueiden ympärivuotista käyttöä helpottaa kunnan rakentama vesi- ja viemärijohto. Kunnallistekniikkaa on rakennettu myös mantereen puoleisiin osiin kuntaa.