Valtaa ja arvovaltaa

Viime viikkoina olen pohtinut johtajuutta tai pikemminkin sen puuttumista yhteiskunnasta. Ei millään pahalla, mutta katson ympärilleni kaikkialla – yliopistossa, puolueessa, yritysmaailmassa, kunnassa ja kaupungissa – enkä oikein näe johtajuutta enkä siihen liittyvää arvovaltaa. Eteen piirtyy sen sijaan ahneutta, vallantavoittelua, lyhytnäköisyyttä ja kotiin päin vetämistä.

Erityisen suurta huolta kannan Yliopistosta: kollegiaalisuuteen perustuva yhteisö on siirtynyt komentajakauteen, eikä mikään viitta siihen, että a) parhaat hakeutuvat johtajiksi, tai että heidät b) siihen valitaan. Suren myös Suomen aidoimman poliittisen kansanliikkeen eli keskustan ajautumista arvostelukykynsä kadottaneiden vallanahnehtijoiden, narismihäiriköiden ja ikiliikkujien taistelutantereeksi. Lohtuakin on: molemmissa paikoissa on loistavat nuoret paremman tulevaisuuden takuuna…

Kauppapolitiikka –lehdessä (1/2012, toimittajana Mikko Taivainen) pohdin yhdessä ent. päätoimittaja Janne Virkkusen kanssa arvovallan käsitettä. Se on sitä, mitä tässä ajassa kaipaan. Ohessa muutamia leikkauksia jutusta:

”Kolben mukaan arvovalta on eräänlainen sateenvarjokäsite, johon liitetään ajatus lahjomattomuudesta. Arvovaltaa ei voi siis liimata kenenkään päälle.

– Ikä ja kokemus edesauttavat arvovallan syntymistä. Henkilö tai organisaatio on osoittanut pitkän historian aikana kykyä selviytyä monenlaisista tilanteista. Asiantuntijuus vaikuttaa myös arvovallan muodostumiseen.

Kolbe ja Virkkunen korostavat, ettei arvovaltaa voi ostaa kaupan hyllyltä.
Kolbe toteaa, että arvovaltaan liittyy semiotiikkaa: pukeutuminen ja viestintätavat vaikuttavat tulkintoihin henkilön arvovallasta.

– Puku päällä ei takaa arvovaltaa. Poliitikot voivat saada arvovaltaa substanssiosaamisen ja kokemuksen ansiosta. Arvovaltaa voi myös saada selviytymällä kriisitilanteista: sankaritarinoissa edetään pettymysten kautta menestykseen.
Kolben mukaan arvovallalla on suuri merkitys vuorovaikutuksessa, koska ei ole yhtään yhteisöä, jossa ei olisi arvovaltaan perustuvaa johtajuutta. Se pätee niin nuorisoryhmiin kuin senioripiireihin.

Kolbe sanoo, että yksilö voi menettää arvovaltansa tekemällä riittävästi virheitä. Vanhetessa ihminen menettää usein johtoasemansa, mikä voi verottaa arvovaltaa. Toisaalta senioriteetti saattaa nostaa arvovaltaa kuten kävi vaikkapa Adolf Ehrnroothille, joka oli vuosikymmeniä marginaalissa.

Arvovaltaa voi saavuttaa vain johdonmukaisella ja uskottavalla työllä, mutta Virkkunen huomauttaa, että sen voi menettää yhdessä yössä. Uskottavuus katoaa kerralla, ja sen takaisin saaminen on todennäköisesti mahdotonta.

Kolbe toteaa, että myös yhteisöillä voi olla arvovaltaa.

– Suomessa on nuori diplomatian perinne, mutta ulkoministeriö on hoitanut tehtäviään 90 vuotta mallikkaasti, mikä on tuonut sille arvovaltaa. Ulkoministeriö avaa yrityksille ovia auttamalla yhteyksien luomisessa asemamaan viranomaisiin ja yrityskenttään. Tätä toimintaa kutsutaan arvovaltapalveluiksi.”

Arvovaltaisten lista Laura Kolben mukaan:
• Poliitikot: Seppo Kääriäinen, Harri Holkeri, Outi Ojala, Jörn Donner
• Elinkeinoelämä: Juuso Walden, Uolevi Raade, Hjallis Harkimo
• Akateeminen maailma: Matti Klinge
• Yliopistot: Oxford, Cambridge, Yale
• Brändit: Stockmann, Fazer, Angry Birds